Syklodekstriinit ovat syklisiä oligosakkarideja, jotka koostuvat 6, 7 tai 8 glukopyranoosiyksiköstä, joita tavallisesti kutsutaan vastaavasti a-, p- tai y-syklodekstriineiksi. Näillä yhdisteillä on jäykkä munkin muotoinen rakenne, mikä tekee niistä luonnollisia kompleksinmuodostajia. Näiden yhdisteiden ainutlaatuiset rakenteet johtuvat niiden stabiilisuudesta viereisten glukopyranoosiyksiköiden C2-- ja C3-hydroksyyliryhmien välisestä molekyylinsisäisestä vetysidoksesta. Molekyyli saa toruksen muodon, jolloin C2-- ja C3-hydroksyylit sijaitsevat suuremman aukon ympärillä ja reaktiivisempi C6-hydroksyyli on kohdistettu pienemmän aukon ympärille. C6-hydroksyylien sijoittuminen vetysidosten C2-- ja C3-hydroksyylien vastapäätä pakottaa happisidokset lähelle onkaloa, mikä johtaa elektronirikkaaseen, hydrofobiseen sisäosaan. Tämän hydrofobisen ontelon koko on syklodekstriinin muodostavien glukopyranoosiyksiköiden lukumäärän funktio.
Luonnollisten syklodekstriinien liukoisuus on erittäin huono. Hydroksipropyyliryhmä β-syklodekstriiniä tuottaa β-, joka saadaan lisäämällä hydroksipropyyliryhmiä syklodekstriinin molekyylirakenteeseen. Rakenteellisesti hydroksipropyyli β- Jotkut hydroksyyliryhmät syklodekstriinimolekyyleissä on korvattu hydroksipropyyliryhmillä. Tämä substituutio vaikuttaa syklodekstriinimolekyylien ominaisuuksiin, mukaan lukien niiden liukoisuuden lisääminen ja niiden vuorovaikutuksen muuttaminen muiden molekyylien kanssa.
Farmaseuttisissa formulaatioissahydroksipropyyli-p-syklodekstriinikäytetään yleisesti liuottimena, stabilointiaineena ja lääkekantajana parantamaan lääkkeiden liukoisuutta ja biologista hyötyosuutta.
